Kooste “Kootkaa rivit, tuhotkaa fasistit!” -demosta

Home / Kumous-lehti / Alisa Mannerlaakso / Kooste “Kootkaa rivit, tuhotkaa fasistit!” -demosta

Kooste “Kootkaa rivit, tuhotkaa fasistit!” -demosta

Tampereen tapahtumia “Kootkaa rivit, tuhotkaa fasistit!” –demoon osallistuneen näkökulmasta ja kahden skandinaavitoverin haastattelu.

 

Savupommi hälvenee Hämeenkadulla. Taustalla poliiseja turvaamassa natsien poistumista. 

Tampereen keskustassa kuohui lauantaina 21.10.2017, mikä on varmasti kaikille jo selvää. Tapahtumista on ollut laadultaan kirjavaa uutisointia ja keskustelua, joten on turha enää kerrata samoja asioita tai kertoa ristiriitaisia faktoja eri median nimissä. Sen sijaan keskityn kirjoittamaan päivästä, jonka vietin ”Kootkaa rivit, tuhotkaa fasistit!” –blokin riveissä.

Helsingin rautatieasema näytti kuhisevan kuten minä tahansa muuna lauantaiaamuna. Yksi asia kuitenkin kiinnitti huomioni; maihareihin, cargoihin ja pilotteihin sonnustautuneet huppupäät, joiden arvasin omaavan saman määränpään kanssani. ”Mutta täysin vastakkaiset tavoitteet”, lisäsin mielessäni hampaita kiristellen.

Saavuin Tampereelle, etsin tovereita käsiini ja lähdimme suunnistamaan kohti sovittua kokoontumispaikkaa. Poliisin lisävoimat tulivat viimeistään matkalla selviksi, kun ohitsemme ajoi poliisiautoja toistensa perään, jotkut niistä siviilejä. Ohitimme myös näyttävästi Nordic Resistance Movement –takkeihin tälläytyneitä natseja, jotka tuntuivat luovan jokaiseen ohikulkijaan arvioivan, läpiporaavan ja halveksivan katseen. Mielenosoittajat kasasivat Keskustorin liepeillä rivejään, harjoittelivat huutojaan, rullasivat auki banderollejaan ja pitivät puheita. Rumpuryhmä piti yllä energistä tunnelmaa. Kivenheiton päässä Aleksanterin kirkolla ”Kootkaa rivit, tuhotkaa fasistit!” –demo valmistautui toimintaan. Taktiikastaan demo tiedotti sivuilleen seuraavasti: ”Keskustorilla alkaa vastamielenosoitus ’Koko Tampere vihaa natseja’, jonka yhteydessä emme toimi tai muodosta sinne blokkia, mutta tulemme muuten tukemaan natsimarssin vastaista mobilisaatiota. Tavoitteemme on pelkän protestoinnin sijaan vastustaa natsimarssia”. Poliisi oli vain hetkeä ennen saapumistamme tehnyt lippukeppitakavarikoita, mutta kumma kyllä, natsit saivat pitää metalliset lippukeppinsä, vaikka poliisi tähdensi niiden olevan kiellettyjä kummallakin puolella. Saimme tiedon, että natsimarssi oli lähtenyt liikkeelle, ja niin lähdimme mekin. Pyrimme aluksi kartoittamaan reittejä natsien lähelle pääsemiseksi, mutta poliisit varmistivat tehokkaasti, ettei siitä ollut tietoakaan. Tämäkös natseja huvitutti – ”fasismin tappamisella uhonnut äärivasemmisto ei lopulta uskaltanut tehdä järjestelmällisiä hyökkäyksiä mielenosoitustamme vastaan”. Ensimmäiset tunnit kuluivat olosuhteiden kartoittamiseen ja taktiikan päivittämiseen vallitsevaan tilanteeseen soveltuvaksi. Junantuomalle kaupunkikierros oli helpotus, sillä pahimmassa skenaariossa joutuisin yksinäni juoksentelemaan ympäriinsä. Sen estämiseksi blokissa oli kuitenkin muodostettu pienryhmät, jotka pysyisivät tiiviisti yhdessä tilanteesta riippumatta. Lisäksi sovimme tapaamispaikan, mikäli joutuisimme pahasti erillemme.

Ensimmäisen kerran asetuimme aloillemme, kun pääsimme noin 50 metrin etäisyydelle natseista, jotka pitivät puheita oikeustalon edessä. Huusimme iskulauseita, yhteisiä ja omia, nerokkaita ja vähemmän nerokkaita. Erotin puheista huutelua meille eli ”saastoille” sekä mainintoja salaliitoista, maahanmuutosta, suomalaisuudesta, vastarinnasta ja sananvapaudesta. Hetken kuluttua joku äkkäsi suotuisamman paikan, ja kiersimme rakennuksen taakse, missä pääsimme vielä lähemmäs fasismin värittämää spektaakkelia. Välissämme oli kuitenkin poliisi, joka hetken kuluttua tuli uhkailemaan voimakeinoilla, ellemme peruuttaisi 10-20 metriä. Syynä oli mahdollisuus esineiden heittelyyn. Emme periaatteesta halunneet alistua mielivaltaiseen käskytykseen, mutta jouduimme perääntymään ylivoiman edessä. Poliisit kaivoivat kaasun esiin, ja puristin banderollinreunaa yhä tiukemmin. Natsit olivat piiritettyjä ja tämän äkkäsivät pian muutkin vastamielenosoittajat, ja niin osa heistä liittyi hetkeksi joukkoomme. Tilanne kesti noin tunnin, ja sitten poliisi avasi natsikulkueelle turvallisen poistumisreitin.

Hämeensillan ja –kadun taitteessa tapahtui tietääkseni natsien suorittama pahoinpitely, ensimmäinen (vastamielenosoittajan) kiinniotto, savupommien heittelyä ja molemminpuolista mutta reilusti aiempaa aggressiivisempaa uhoamista. Yksi savupommeista jäi ikävästi poliisihevosen jalkoihin, josta seurasi myöhemmin kiihkoisaa keskustelua. Poliisi kaivoi esiin surullisenkuuluisat ”vähemmän tappavansa” eli FN 303-projektiiliaseet.

Lopulta poliisi hääsi vastamielenosoittajat joukkovoimallaan, mutta jotkut päättivät protesti-istua keskelle katua, josta poliisi heidät yksi kerrallaan raahasi syrjään. Eräs porukka oli myös keksinyt mennä junaraiteille istumaan, minkä merkitys fasismin vastustamiselle ei vielä tänäkään päivänä ole minulle valjennut. Näinä aikoina kuitenkin kaikki aktiivinen poliisia tai fasismia vastustava toiminta on kuitenkin kunnioitettavaa, oli se sitten kuinka strategista tahansa.

Pysyimme kaiken aikaa hämmästyttävän hyvin kartalla natsien liikkeistä, mikä herätti kysymyksen: oliko meillä myyrä? Niin tai näin, koin mielekkääksi tavan, miten koko blokki tuntui taistelutahtoiselta, ja miten olimme yhdessä valinneet aktiivisen kamppailun, tai ainakin siihen pyrkimisen, näennäisen vastustamisen sijaan. Demon johtajilla tuntui myös olevan tapahtumien kulkuun miltei sotilaallinen ote. Yhteenottojen mahdollisuus tukahdutettiin kuitenkin kerta toisensa jälkeen, ja vain muutamat pienet kahakat pääsivät syntymään. Lisäksi erääseen natsien pakuun kohdistui pienimuotoinen hyökkäys, josta seurasi verenhimoista kilpajuoksua Koskipuistossa.

Kaksi demoon osallistunutta, Ruotsista ja Norjasta saapunutta toveria antoivat lyhyen haastattelun Kumoukselle. Haastatellut tahtoivat pysyä nimettöminä.

Kuinka kauan olette olleet poliittisessa työssä?

– Olen ollut enemmän tai vähemmän sitoutunut noin 9 vuotta. Varhaisteininä tein omia antifasistiprojektejani, mutta kumma kyllä, ne eivät johtaneet minua poliittisiin piireihin. Myöhemmin päädyin hengailemaan laajan skaalan vasemmistolaisten kanssa, joiden linjat ja kokemukset vaihtelivat suuresti. Suunnilleen kahden vuoden päästä liityin RKU:hun (ruotsalainen vallankumouksellinen nuorisojärjestö). Olen aina lapsuudesta asti ajatellut, että että järjestys, jossa harvat ovat rikkaita ja loput ovat köyhiä, on todella väärin. Näin ruotsalaisen köyhyyden hyvin läheltä – kuten myös maailmanlaajuisen – ja kaikki ne oikeudet, jotka työväenluokalta puuttuvat kansainvälisesti. Vanhetessani ymmärsin asian paremmin ja kykenin muodostamaan näkemyksistäni käytäntöä. Aloin kutsua itseäni kommunistiksi vähän ennen RKU:hun liittymistä.

– En tahdo kommentoida järjestötyötäni.

Miksi päätitte tukea blokkia? Miten löysitte tapahtuman?

– Halusin tukea blokkia lukuisista syistä. Ensinnäkin luodakseni lujia suhteita antifasisteihin ja kommunisteihin (erityisesti maolaisiin), ja pidin hyvänä sitä, että toverit ovat aktiivisesti kamppailemassa fasisteja vastaan, toisin kuin vastakkainasetteluja välttäneet liberaalit. Olen myös vuosia työskennellyt Norjassa PVL:ää vastaan. Niitä johdetaan Ruotsista, mutta ne toimivat paljon rajojen yli. Siksi minulle oli tärkeää todistaa ja tukea taistelua PVL:ää vastaan myös Suomessa. Kuulin tapahtumasta muilta maolaisilta.

– Eräs toveri jakoi tapahtuman yhteisellä alustallamme, ja levitin sanaa eteenpäin. Se tuntui erityisen tärkeältä Jimi Karttusen kuoleman jälkeen, ja myös, koska tarvitsemme vahvaa antifasistista liikettä seuraamaan Göteborgin 30.9.2017 onnistunutta demoa. Göteborgista ei ollut kulunut kauaa, emmekä valitettavasti rahan- ja ajanpuutteen vuoksi saaneet Suomeen niin monia tovereita kuin halusimme. Tein itse osallistumispäätöksen vain hetken ennen lauantaita.

Mitä proletaarinen internationalismi tarkoittaa teille?

– Minulle proletaarinen internationalismi tarkoittaa rajojen yli tapahtuvaa solidaarisuutta ja tukea luokkataisteluille sekä aktiivista tukea taisteluille fasismia vastaan ja kansallisen vapautuksen puolesta, samalla kunnioittaen eri maiden kamppailuiden erityispiirteitä ja luottaen tovereiden itsemääräämiseen kulloisenkin taktiikan soveltamisessa vallitseviin olosuhteisiin.

Mikä motivoi teitä poliittiseen työhön?

– Edistys, solidaarisuus ja voimakas toverihenki.